tiistai 15. toukokuuta 2012

Irrallinen irvileuka


Lähdettiin kaivamaan auki Francois Rabelais'n hautaa tarkoituksena tarkistaa, onko kirjailijan ruumis pahasti pyörinyt viime aikoina. Jäljellä oli vain luuranko, josta jänteiden ja lihasten mädättyä kallo sai helposti napsaistua itsensä irti. Ei se pohdiskellut, ollako vai eikö, kunhan vain halusi nauttia raittiista ilmasta maattuaan ummehtuneen löyhkän keskellä viitisen sataa vuotta.

Kallo siitä sitten hinkui mukaan, mutta joutui katkerasti pettymään. Ei voinut edes olkiaan kohauttaa todetessaan, ettei mikään ole muuttunut. Ennen sanottiin "digeroimme tavernoissa kehomme konstruktioksi diverssejä nutrimentteja ja gastronomisia substansseja", nykyään same in English ja karppauksella höystettynä.

Kallopa siitä innostui rupattelemaan niin rivoja, ettei mokomaa ole kuultu moneen miespolveen. Kertoili mielipiteensä maan mahtavista, ja vähän vähäisistäkin. Ei niitä täällä Erään Suuren Yrityksen imperiumin vallan alaisena kehtaa toistaa, ettei vallan katsota mitätöntä kirjoittajanalkua sensuroinnin arvoiseksi. Sen vain sanon, että kallolle siinä kävi huonosti; se tuomittiin haudattavaksi ikuiseen hiljaisuuteen.

Sen hiljaisuuden nimi on Ei Vois Vähempää Kiinnostaa.


*****

Kiitos http://www.kolumbus.fi/~d638242/index.htm/ ja kaikki kunnia kirjailijalle, jonka tasolle ei juuri kukaan ole yltänyt - edelleen ajankohtaista ja hysteerisen hauskaa viiden sadan vuoden jälkeen.

Tuleepa taas pitkästä aikaa osallistuttua Pakinaperjantaihin.:)

Kuvan Mirabeaun kirjan L'Ami des hommes niteistä olen napannut Vincennes'n linnassa 2007.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti