maanantai 27. helmikuuta 2012

Silmukka- ja kerrosmerkkejä Jussille


Nämä silmukkamerkkisetit kahta eri kokoa tein Jussille jo vuoden 2011 puolella. Pahoittelut kännykkäkameran kuvanlaadusta! Seuraavaksi oli vuorossa kerrosmerkit, jotka on esitelty Sinellin käsityökahvilan blogissa.

Kieputin kuparilankaa ja kiinnitin siihen koristeeksi vanhoja muovihelmiä. Kerrosmerkit ovat avattavia, silmukkamerkit kiinteitä.

Tämä oli mielenkiintoinen projekti sikäli, ettei minulla ole edelleenkään kuin hyvin pintapuolinen käsitys neulonnasta (termistökin on usein vähän hakusessa).;) Mutta kun ensimmäinen koeversio kelpasi käyttäjälle, loput syntyivät aika nopeasti.

Pieni kirjanen Jussin neulemuistiinpanoille



Oikeastaan Amalian haasteeseen piti tehdä minialbumi. Voisi sanoa siis, että haasteesta inspiroituneena päädyin tekemään Jussille pienen kirjasen neulemuistiinpanoja varten. Joka sivulle - jotka kaikki ovat eri muotoisia - voi vaikka tallettaa tietyn henkilön jalan mitat, tai jossain työssä käytettyjen silmukoiden lukumäärän.

Liekö jonkin lakanapakkauksen mukana tullut pahvi, jota tässä käytin pohjana. Liimasin toiselle puolen kirjansivuja, toiselle skräppikartongin. Meinasin ensin laittaa jonkin leiman sivujen takapuolelle, mutta ne tuntuivat toimivan hyvin näin. Viimeistelemätön ulkonäkö on tavallaan harkittu, toisaalta se lähti havainnosta, että leikkaaminen askarteluveitsellä ja saksilla oli hankalaa pahvin paksuuden vuoksi. Kiinnitin kullekin sivulle palan melko ohutta A4:ta, vanhaa konekirjoituspaperia. Lopuksi letitin vihreävalkoista Raggegarnia nauhaksi, johon sivut pujotin.

Kirjanen on nyt Jussin neulekorissa.:)

Kierreselkäisestä ruutuvihkosta muistikirjaksi



Tänään oli tarkoitus mennä nukkumaan ajoissa, mutten voinut käydä makuulle ilman muistikirjaa yöpöydällä. Edellisestä on tyhjänä vain pari sivua, suurin osa on tullut käytettyä tarinan luonnosteluun. Tarinaluonnoksista tämäkin todennäköisesti täyttyy, siksi valitsin vintage-teeman ja käytin historiallisia kuvia.

Minulla on varastoituna sukulaisilta saatua toimistotavaraa kuten ruutuvihkoja. Olen kuitenkin tykästynyt kovakantiseen muistikirjaan, jollainen edelliseni siis on. Se tuntui ongelmalta kunnes tajusin, että ATC-askartelijana minulla on myös läjä kierrätyspahvia, eli kaikenlaista pakkausmateriaalia, josta en ole läheskään kaikkea ehtinyt vielä leikellä korttipohjiksi.

Vahvistin vihkon kannet sisäpuolelta pahvilla. Ulkokansiin laitoin kaunistajaksi sitä paperia, jota kaikkein vähiten todennäköisesti käyttäisin korteissa. Etukanteen lisäsin vielä liuskan kokeeksi printaamiani Renaissance songs -setissä käytettyjä laulujen sanoja. Paperi oli tavallista A4:sta, mutta olin värjännyt liuskan jo aiemmin aamukahvin jämillä. Sisäkannessa käytetyt kuvat olin myös printannut aiemmin kortteja ajatellen. Leikkasin nauhoille aukot askarteluveitsellä ja kiinnitin ne vahvalla kaksipuoleisella teipillä.

Kännykkäkameran kuvanlaatu on edelleen surkea, mutta tässä meni sen verran aikaa, etten enää jaksanut kaivaa oikeaa kameraa esille.

EDIT: Kaksi sivua sängyssä ja sohvalla kirjoitettuani voin todeta, ettei tämä ole aivan kovakantisen muistikirjan veroinen, mutta erinomainen kompromissi.:) Eli toimii siinä käytössä, mihin se on tarkoitettu, vaikkei olekaan aivan täydellinen. Oletettavasti pahvin jämäkkyys vaikuttaa asiaan paljon, mutta ehkä heiveröisempää voisi laittaa tuplakerrokset?

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

ATC Well Bred

Tämän ATC:n sain aikaan viime yönä. Koira (cavalier kingcharlesinspanieli) kupissa on digitaaliselta kollaasiarkilta printattu. Well bred tarkoittaa hyvin kasvatettua tai hyvin jalostettua.

lauantai 25. helmikuuta 2012

ATC vaihtotapaaminen Vantaalla 31.3. klo 14

ATC-korttien vaihtotapaaminen Vantaalla 31.3.2012 klo 14 kauppakeskus Myyrmannin Café Bretagnessa.

Katso tarkemmat tiedot Koukussa Kortteihin tapahtumailmoituksesta.

Tervetuloa, olitpa sitten tuttu tai vieras!

Maalaus: Pöllö

Eilen sormet syyhysivät päästä pöllöilemään.;) Lainasin kirjastosta kirjan pöllöistä voidakseni käyttää valokuvia mallina. Tämä on skannattu ja siten skannerin rajaama, alkujaan A3-kokoinen akryylimaalaus. Laineikkuus (heijastukset) johtuu paperista, jota ei ole tarkoitettu maalaamiseen. Luonnoksen tein hiilellä, joten sitäkin pääsin pitkästä aikaa käyttämään.:)

torstai 23. helmikuuta 2012

Munaton pannukakku ja pullavinkki

Koska kananmuna on tuntunut aiheuttavan lieviä allergiaoireita, päätin kokeilla pannukakun tekemistä käyttäen korvikkeena banaania. Meillä on tehty lettuja perheessä niin kauan kuin muistan. Itse olen oppinut taidon lapsuuden mokailujen jälkeen, joten ohje on mitoitukseltaan jälleen hieman epämääräinen. Insinööritaloudessa kuulemma mitataan leipomusaineet tarkalla vaa'alla ja Jussikin on vitsaillut tavastani annostella kaikkea "ton verran". Mutta minä en olekaan insinööri.;)

Pannaritaikina on sama kuin lettutaikina, mutta rakenteeltaan paksumpi. Paistoimme sen syvällä uunipellillä leivinpaperin päällä. Banaani toimi sitkon antajana hyvin, joten ainakin pieniä lettuja uskaltaisin kyllä kokeilla tehdä tästä. Maku tuli tosin vahvasti läpi, joten siihen pitää ensin tottua. Pahaa pannarista ei missään nimessä tullut, erilaista vain. Ja se vaatii mielestäni makeutusta päälle enemmän kuin käytin. Kuvassa omenasosetta.

Käytin viittä banaania, mutta seuraavaksi testaisin neljällä. Paloittelin ne ja soseutin sauvasekoittimella. Taikinaan tulee siten:

4-5 soseutettua banaania
1 l maitoa (rasvaton ei mielestäni sovi leivontaan, joten kevyttä tai kulutusmaitoa)
hieman sokeria ja suolaa
vehnäjauhoa (sen verran, että sekoittaessa tuntuu hieman reilummin vastusta, jos teet pannarin - lettuja tehdessä vastusta pitää tuntua kevyesti)

Saman taikinan saat tehtyä tavalliseksi käyttämällä saman verran kananmunia kuin tässä on banaaneja. Tavallisen lettutaikinan on hyvä antaa seisoa jonkin aikaa, eikä haittaa, vaikka se jäisi yöksi jääkaappiin. Tätä en muistaakseni seisottanut kovin pitkään, mutta meillä olikin nälkä.

Pahoittelut kännykkäkameran surkeasta kuvanlaadusta!

Ps. Pullataikina ei tarvitse munaa lainkaan, pullat voi myös voidella vedellä tai maidolla. Joten siinä perinteinen vaihtoehto jälkiruuaksi. Ylimääräiset voi lahjoittaa eteenpäin, pakastaa tai tehdä köyhiä ritareita. Niitä varten leikkaa pulla kahtia kuten sämpylä, liota maidossa, paista voissa, ja tarjoile herkullisten päällisten kanssa. Hillo ja kermavaahto/vaniljajäätelö ovat tietenkin perinteisiä kumppaneita, mutta banaani & sokeri tai banaani & mantelimassa toimivat myös. Banaanin siivutan päälle. Mantelimassan kanssa tarjottuna siitä tuli loppujen lopuksi aika vähän makea jälkiruoka, mutta sopi iltapalaksi hyvin. Sokeria tms. olisi siis voinut lisätä ilman vaaraa äkkimakeudesta. Jussille heitin koristeeksi nonparelleja.

EDIT: Myllyn parhaan munaton pannariohje

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kortti naisesta naiselle

Tämä kortti lähtee Puolaan naiselle, joka toivoi korttia naisesta. Se on valmistunut Postcrossing-sivuston foorumin Gay+Lesbian -hipan puitteissa, koska en omista yhtään varsinaista aiheeseen sopivaa postikorttia.

perjantai 17. helmikuuta 2012

ATC Teksti lähtee lentoon

ATC Teksti lähtee lentoon kuvaa kirjaa tai kirjoittamista, kun teksti on sujuvimmillaan. Tai miten tuon nyt itse kukin haluaa tulkita.;) Onhan siinä mielikuvitusnäkökulmakin mahdollinen.

En alkujaan aikonut tehdä korttia, vaan harjoitella ihmisen piirtämistä. Sitä kun olen tehnyt erittäin harvoin. Harjoituksen puute tuskastuttaa nykyään aina välillä, kun haluaisi toteuttaa jotain, mitä ei kuitenkaan osaa. Toki juuri tekemällä se osaaminenkin karttuisi. Lopputulos ei lähellekään muistuta mallina käyttämääni valokuvaa, mutta tästä se toivottavasti lähtee. Rakastan 6B-lyijykynää. Piirtäisin hiilelläkin edelleen, mutta fiksatiivia käyttääkseni pitäisi varmaan olla kunnollinen kaasunaamari astman takia.:( Ylipäänsä voisin piirtää enemmän. Se vain juuri on ollut vuosien ajan ongelmakohta - perfektionismi on olevinaan estänyt harrastamasta, vaikka olen aina nauttinut taiteesta. ATC:t ovat vapauttaneet luovuutta selvästi ja lisänneet rohkeutta.:)

En muista olenko blogissa kertonut, miksi aloin niitä harrastaa, mutta se lähti Taiteiden yöstä elokuussa 2009. Olin vanhempieni kanssa käynyt eräässä näyttelyssä, jonka jälkeen olimme menossa kahville. Minulla oli nälkä ja viihtyisä kahvila tuntui todella houkuttelevalta, mutta matkan varrelle sattui taidemuseon ilmainen yleisötapahtuma. Siellä maalattiin maisemia akryyliväreillä. En voinut maalaamisen vetovoimalle mitään, vaikka vatsani yritti viestiä kahvin ja muhevan korvapuustin puolesta. Tekaisin ensimmäisen akryylityöni todella moneen vuoteen sillä välin kun vanhempani olivat kahvilassa. Se tuntui tavattoman hyvältä. Unohdin nälkäni täysin. Halusin kokea samaa lisää, mutta olen liian hyvin oppinut rajoitteeni, joiden takia mitään ei hyvistä aikeista huolimatta tule tehtyä. ATC on sopivan pieni ja vapaamuotoinen tapa toteuttaa luomisvimmaa. Idea taidekeräilykorttien takana on myös hieno: ilmainen vaihto muiden harrastajien kanssa.

Puheenaiheena olevaan korttiin palatakseni, Elämäsi diili -kortin leimaa puhdistelin yöllä alustana olleeseen jämäpaperiin. Siitä jäi ihan kivat leimausjäljet vielä, joten päätin leikata ne irti ja säästää. Tänä aamuna lotrasin palasille kahvinkeittimestä pannunpohjat. Vaikka muste on vesiliukoinen, ihan kivasti se pysyi kahvikäsittelyssä. Printtasin muiden kuvien ohessa samalle valokuvapaperille enchanted *scrap* factoryn kollaasiarkista siivet. Leikkausjäljet siivistä sai peittoon tuputtamalla Leimailutaivaasta hankkimaani liituväriä (chalks). Löysin alekorista 1,5 eurolla neljän värin laatikon, joka on toistaiseksi riittänyt ihan kivasti.

ATC Hesari scraps -sarja

Elämäsi diili, sarjassa Hesari scraps 1/3. Leikattu Helsingin Sanomista uutisjutun kuvituksesta ja mainoksesta, taustalla teksti leimattu aidosti vanhalle hyllypaperille. Kaikkien korttien reunukset syntyivät levittämällä leimasinmustetta Tarjoustalosta hankitun halpissienen kappaleella. Hommasin paketillisen eri värisiä sieniä aika olemattomalla hinnalla. Niistä olen leikannut vasta yhden sopivan pieniksi kappaleiksi, joilla musteen levitys onnistuu. Raaskii myös heittää levittimen pois käytön jälkeen. Jos olisi ollut kotona kulahtanut keittiösieni tms. niin olisin toki silponut sen ensin.

Pinkki, sarjassa Hesari scraps 2/3. Leikattu Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta. Halusin yhdistää tekstin hääunelmiin. Tietenkään teema ei ole niin yksinkertainen, kuten kirjoituksessakin todettiin. Silti olen katsonut Häähullut -sarjaa sillä silmällä, ettei juuri sen tehokkaammin pysty parodioimaan naisilta odotettua hääunelman toteuttamista. Morsian heittäytyy raivohulluksi toteuttaessaan prinsessahaaveitaan "elämänsä tärkeimmästä päivästä" (Ei se todellakaan ole elämän tärkein päivä, joten miksi ladata häihin kohtuuttomia odotuksia? Meillä tulee 10 vuotta avioliittoa täyteen syksyllä, joten voin kai tämän jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta.). Kaiken voisi varsin hyvin toteuttaa toisin. Tämä on vain yksi näkökulma kortin teemaan. Sukupuolen esittämisestä - vaatimuksista ja vaikeuksistakin - saisi aikaan loputtoman määrän ATC:tä.;)

Toinen todellisuus, sarjassa Hesari scraps 3/3. Leikattu Vesa Sisätön kirja-arvostelusta Helsingin Sanomista. Leimasin kuvan vesivärilaveeraamalleni (laveeraus = käytä reilusti märkää sivellintä värin levittämiseen ja/tai kastele paperi ensin, itselläni on lasten peitevärejä, jotka soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen) kirjansivulle. Tekstipätkä on täyttä asiaa.

torstai 16. helmikuuta 2012

Nettisivujemme uusi ulkoasu

Tästä linkistä pääsee näkemään varsinaiset nettisivumme. En periaatteessa pidä lainkaan "under construction" -jutuista sivuilla, mutta viimeiset päivitykset olin tehnyt neljä vuotta sitten... Internet-ajassa se on pieni ikuisuus. Etenkin linkkien puolella oli aivan liian paljon vanhentunutta tavaraa, varsinkin nyt, kun olen siivonnut sivutilan. Sinne oli jäänyt itse asiassa varmaan lähes koko sivuntekotaipaleeni varrelta tiedostoja, joilla ei ole ollut virkaa enää hyvin pitkään aikaan. Kaikki on kuitenkin arkistoituna tietokoneelle, joten on turha pitää vanhaa materiaalia netissä viemässä tilaa ja sekoittamassa FTP-ohjelman siirtonäkymää.

Nykyään pitää olla blogi, aiemmin omia nettisivuja tehtailtiin kukin kykynsä mukaan. Itse haluan edelleen ylläpitää omaa sivustoa vaikka pelkästään harjoituksen vuoksi. Siellä voi kokeilla mielensä mukaan erilaisia ratkaisuja. Tosin nykyään olen rajoittanut toimintaani netissä sen verran, ettei uusia harjoitelmia synny entiseen tahtiin.;) Vuonna 1997 aloitin tallentamalla Word-tiedostoja html-muotoon, koska en muutakaan osannut ja koodaaminen tuntui niin käsittämättömältä, että päätä rupesi särkemään. Siitä se sitten lähti, yrityksen ja erehdyksen kautta, yhtään kurssia en ole sivunteosta käynyt (kuvankäsittelystä kylläkin olen).

Kommentit ovat erittäin tervetulleita! Olin kyllä edelliseen ulkoasuun sinänsä tyytyväinen, mutta layerit asettuivat eri tavoin eri kokoisilla näytöillä. Koin helpommaksi palata taulukkopohjaiseen suunnitelmaan, jonka sovitin toivon mukaan myös istumaan tämän blogin yhteyteen. Näin siitä huolimatta, että tein pohjatyön jo aikaa ennen muuttoamme tähän uuteen asuntoon, mutta blogi on syntynyt vasta muuton jälkeen.

tiistai 14. helmikuuta 2012

ATC Where is love?

Hyvää Ystävänpäivää! - Happy Valentine's Day! "Where is love?" kääntyy rakkauden tai rakastetun etsinnäksi. Kortin tulkinnan jätän katsojalle, mutta toki tämä on ystävänpäivän ATC:ksi pilke silmäkulmassa tehty.;)

Tämä ATC osallistuu Koukussa Kortteihin -sivuston vintage-haasteeseen. Huomasin vasta nyt, että sääntöjen mukaan saakin nykyään esitellä kortin blogissaan jo haasteen ollessa käynnissä. Nuottisivun sain USA:sta ATCsForAll -foorumin vaihdon mukana.

Kuolevat asiat

Digiskräppisivun näet oikeassa koossaan täältä! Kuolevat asiat: vanha liiteri ja ulkohuussi, vanha marjapensas. Vuosien mittaan kaikki muuttuu, asiat ja ihmiset kuolevat. Muistot jäävät jäljelle.

Olen suunnitellut tätä digiskräppisivua oikeastaan siitä asti, kun alkusyksystä 2011 otin nämä kuvat haasteita varten. Marjapensasta tosin en sitten käyttänytkään, vaikka kuvan eteen kävin syöttämässä itseäni hyttysille hämärtyvässä illassa. Mitäpä ei kuvaaja tekisi haluamansa otoksen vuoksi.;p Des Barreaux'n synkistelyt tuntuivat istuvan tunnelmaan hyvin. Runo on ensimmäinen säe La Raison fait le malheur de l'hommesta.

Pikakäännös:
Päiviemme hyvyys on vain salamyhkäinen tuuli,
Vain savua ilmassa, lyhytkestoinen uni;
Elämämme on mitättömyys, verrattaessa,
Jos tarkastelemme sitä, mikä kestää ikuisesti.

Skräppimateriaaleista kiitokset: HG Designs, Le Journal du Scrap, tempus fugit

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

ATC La vie est un songe

Tähän ATC:hen kirjoitin musteella Jacques Valléen, des Barreaux'n herran, runon toisen säkeistön. Se on yksi kolmesta runosta, jotka kyseisen 1600-luvun libertiinin tuotannosta löytyvät netistä. Törmäsin des Barreaux'n kiehtovaan elämään sattumalta etsiessäni Wikipediasta tietoa ranskalaisesta 1600-luvun kirjallisuudesta. Heti nähdessäni sivun tiesin löytäneeni tarinani parin keskeisen henkilön kaverin.;) En varsinaisesti käytä todellisuudessa eläneitä henkilöitä lainkaan, mutta nimen voi aina mainita.

Pikakäännös kortin tekstistä:
Valveella ja unennäöllä on vain vähän eroa,
Rakkauden taiteen suuri mestari, erehdyt varsin pahasti
Nimetessäsi unen kuoleman kuvaksi,
Elämä ja uni muistuttavat toisiaan enemmän.

Viimeisen säkeistön lopussa (ks. aiempi linkki) runoilija kysyy, mikä on tämä elämä? Ja vastaa: se on uni, joka kestää hieman pidempään kuin yhden yön.

Netistä löytyy myös des Barreaux'n rakastajan tuotantoa.

Kortin värit toimivat luonnossa paremmin. En kai sitten vain jaksanut tähän aikaan vuorokaudesta jäädä säätämään niitä todellisemmiksi kuvankäsittelyssä. Skanneri on hyvä, muttei täydellinen. Eikä ihmisen silmätkään enää toimi täydellä teholla puolenyön jälkeen.

EDIT: Tulin pohtineeksi sitä, miksi minulle oli tärkeää tehdä tämä kortti. Ikään kuin kunnianosoituksena runoilijalle, jonka nimeä ja persoonaa hyödynnän tarinassani. Olen yrittänyt päästä sisälle 1600-luvun alkupuolen ranskalaiseen mielenmaisemaan. Se on projektina vielä alkutekijöissään, kun pidän mittapuuna sitä, miten perusteellista lähteiden parissa työskentelyä tutkimus vaatii. Toki tässä on kyseessä fiktio. Mutten voi ulkoistaa itseäni/minuuttani kirjoittamisesta.

Historia on ollut intohimoni suurimman osan elämää. Elämyshakuisen eläytymisen ohella pyrin kunnioittamaan menneen ajan henkilöitä sellaisina kuin he olivat. Jotenkin näkisin eettisesti perustellussa asennoitumisessani samaa kuin sukututkijoilla. Tietoisuuden siitä, että menneen ajan ihmiset olivat todellisia ihmisiä kaikin tavoin. Menneisyys on läsnä meissä jokaisessa, ajattelimmepa sitä tai emme. Itse en käsittele omia esivanhempiani, vaan menneisyyden ihmisiä vieraista maista ja paljolti myös vieraista kulttuureista (menneet ajat ovat hyvinkin vieraita kulttuureita, vaikka pysytään Euroopan sisällä), joita pyrin ymmärtämään parhaani mukaan, etten tulisi esittäneeksi tutkielman nimissä pelkkää kuriositeettikokoelmaa.

Kun saan käsiini aidon kirjan 1600-luvulta, käsittelen sitä varovasti ja suurella kunnioituksella, vaikka kyseessä on "vain" veroluettelo (kertaluontoinen tapahtuma jätti lähtemättömän muiston). Tosin käsittelen kunnioituksella myös nykyaikaisia kirjoja, koska kirja itsessään on minulle aina arvokas sisältönsä vuoksi. Mistä lie tällainenkin mystinen suhtautuminen kumpuaa?;) Miksi esine olisi tärkeämpi tai arvokkaampi kuin ihminen, jonka elämää käsittelen jollain tapaa riippumatta kirjoituksen lajista?

Koko tämä pohdinta sai innoitusta etenkin eräästä Facebook-kommentista, josta syntyi ajatus siitä, milloin ihminen lakkaa olemasta oikea ihminen? Kuinka monta kymmentä tai sataa vuotta täytyy kulua, ettemme enää ajattele ihmistä inhimillisenä olentona, vaan enemmänkin myyttisenä hahmona tai näyttelyesineenä?

ATC Näkymätön?

ATC:n Näkymätön? jokainen voi tulkita omalla tavallaan, keijuksi tai muuksi näkymättömyydeksi. Sellaista voi erilaisissa tilanteissa elämän aikana esiintyä. Vai onko kyse mielikuvituksen voimasta? Ehkä on jokin toinen maailma, toinen ulottuvuus, joka risteää omamme kanssa? Kortti valmistui Koukussa Kortteihin -sivuston keijuhaasteeseen.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Parhaat pastat

Digiskräppileiskan näet oikeassa koossaan täältä! Olen viime vuoden aikana kehitellyt muutaman helpon ja nopean pastareseptin. Niissä on käytetty rajallisesti aineita ja ne ovat helposti muunneltavissa, lisäksi jokainen taitaa olla lähes tai täysin lisäaineeton. Ainakin omien allergioitteni puitteissa näistä saa herkkua arkeen.

Kaikissa pastoissa luonnollisesti on mukana jonkinlainen makaroni. Ei ole suuresti väliä, millaista käyttää. Alkujaan suosimme kerällä olevia nauhapastoja, koska niitä on helppo keittää oikea määrä. Sitten vaihdoimme putkipastaan syötävyyden vuoksi. Etenkin tomaattikastiketta roiskuu helposti, ja on mukavampi lusikoida ruoka suuhun. Ei ehkä niin hienostunutta, mutta arkisen toimivaa.

Nämä ovat mutkattomia arkiruokia, joita voi nauttia vaikka sohvalla istuen, katsellessa Downton Abbeyta, Game of Thronesia, tai jotain muuta laatusarjaa. Nautinnon kruunaa erityisinä iltoina viini - punainen tai valkoinen. Jälkiruokana vaikkapa banaaninsiivuja siirapin kanssa, sekä pieni kupillinen espressoa.

Jokaisessa pastassa, kermaista kanapastaa lukuun ottamatta, toistuvat perusmausteet: ruokaöljy (meillä käytössä auringonkukkaöljy, HUOM! rypsiöljyä on nyt kokeiltu, siitä emme kumpikaan pitäneet), suola, mustapippuri, valkosipuli. Valkosipulin voi toki jättää pois, jos se ei sovi. Etenkin kermainen kanapasta maistuu hyvin ilman valkosipulia. Moniin tulee tuoretta basilikaa, mutta se ei ole välttämätön. Päälle meillä tykätään laittaa parmesaaniraastetta, joka itsessään toimii mausteen tapaan. Joissain parmesaaneissa on lisätty maitoproteiinia, joissain ei, muista katsoa tuoteseloste.

Toimivat yhdistelmät, joita olemme kokeilleet:

Kermainen kanapasta (kuvassa etualalla): lorauta kattilaan öljyä. Lisää maustamattomasta kanan- tai kalkkunanfileestä leikatut suikaleet. Paista suikaleet kypsiksi. Lisää valkosipuli, jos haluat sitä käyttää. Lisää 2 dl (normaali purkki) kermaa. Lisää 1 purkillinen tai pakkaus fetakuutioita ("salaattijuusto" on käypäinen). Kiehauta. Sekoita pastan kanssa ja tarjoile. Lisää päälle parmesaaniraastetta.

Tomaattia ja simpukkaa (kuvassa taka-alalla): lohko pestyt tomaatit uunivuokaan. Lisää reilulla kädellä öljyä, suolaa ja mustapippuria. Valkosipulia maun mukaan. Heitä sekaan kaksi purkkia säilykesimpukoita, joista (purkeista) on vedet valutettu pois. Paista 200 asteessa suunnilleen sen aikaa, että pasta ehtii kattilassa kiehua kypsäksi. Mitä lyhyempi paisto, sitä enemmän suutuntumaa tomaateista. Mitä pidempi paisto, sen enemmän kastiketta lopputuloksesta tulee. Molemmat käyvät. Kaada pastan sekaan ja varo, sillä uunivuoan sisältö on öljyn takia erittäin kuumaa. Lisää halutessasi pieneksi revittyjä tuorebasilikan lehtiä ja sekoita. Annostele lautasille. Voit myös koristella annoksen basilikanlehdillä, kuten kuvassa.

Tomaattia ja fetaa: lohko tomaatit uunivuokaan, jne. mutta älä lisää fetakuutioita vielä tässä vaiheessa. Simpukoita tähän versioon ei tule. Lisää fetakuutiot (1 purkki tai pakkaus) vasta, kun olet yhdistänyt tomaatit pastan kanssa.

Jauhelihaa ja simpukoita: kypsennä jauheliha (yksi tavallinen paketti) paistinpannulla. Lisää valkosipuli ja kaksi purkkia säilykesimpukoita (vedet poistettuna), suolaa sekä mustapippuria. Kypsennä vielä hetki, että simpukat lämpenevät. Lopuksi sekoita (halutessasi, tosin tässä versiossa basilika antaa erityisen kivan säväyksen) mukaan pieneksi revittyjä tuorebasilikan lehtiä, mutta älä anna niiden paistua kuin aivan pikkuruisen hetken. Lorauta pastan sekaan öljyä ja viimeiseksi yhdistä siihen paistinpannun sisältö. Lisää annosten päälle parmesaaniraastetta.

Jauhelihaa ja fetaa: kypsennä jauheliha jne. mutta älä lisää fetaa vielä tässä vaiheessa. Tähän pastaan ei tule basilikaa! Eikä tietenkään simpukoita. Lorauta pastan sekaan öljyä, yhdistä jauhelihan kanssa ja lisää fetakuutiot (1 purkki tai pakkaus). Parmesaaniraaste on ok, muttei välttämätön.

Helppo kanafeta: paista maustamattomia kanankoipia (3 kpl) uunissa pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori koivista nahka pois ja erottele lihat suuhun sopiviksi kappaleiksi. Sekoita pastan kanssa kananpalat, öljyä, suolaa, mustapippuria, valkosipulia, ja 1 purkki tai pakkaus fetakuutioita. Tämä pasta on erinomainen ilman parmesaaniraastetta (emme käytä sitä tähän). Tähän ei tule myöskään basilikaa.

Helppo kanapasta: sama kuin edellinen, mutta ilman fetaa. Ei parmesaania eikä basilikaa. Saattaa vaatia valkosipulin toimiakseen! Meillä mennyt 3 isoa kynttä. Viinisuositus tämän kanssa on hyvin täyteläinen shiraz/syrah punaviini, mutta pelkkä vesikin on hyvää.;)

Digiskräppimateriaaleista kiitokset: Junosplace, Raspberry Road Designs.

Puuhelminauha

Rupesin purkamaan kännykameran kuvia. Niitä onkin kertynyt pitkältä ajalta! Tosin vaikka laatu näyttäisi kännykän näytöllä olevan ok, tietokoneelle ladattuna niin ei ole.:(

En varsinaisesti harrasta korujen tekoa, mutta pakko tämäkin tuotos oli saada näytille. Olen tehnyt sen puhtaasti käyttöesineeksi itselleni, koska kaipasin selkeälinjaista kaulakorua. Puiset helmet on hankittu kirpputorilta ja pujotettu kalastajanlankaan neulan avulla.

perjantai 10. helmikuuta 2012

ATC:t Mon Amour ja Un pour tous et tous pour un

ATC Mon Amour on oikeastaan jatkoa 17th Century Love Storylle. Olisin voinut tehdä sarjan korteista, jotka ovat saaneet inspiraation kirjoitusprojektistani, mutten tiedä vieläkään, kuinka monta niitä kortteja tulee olemaan. Kirjoittamisen ohessa on joskus pakko purkaa ajatuksia ATC:n muodossa. Tämä valmistui 2011, kun olin löytänyt taustamateriaalia lueskellessani Alexandre Dumas'n näytelmän La jeunesse des mousquetaires netistä. Valitettavasti en nyt onnistu löytämään PDF-tiedoston linkkiä. Kuva on kopioitu ko. teoksesta, joka on vuodelta 1849.

En tiedä miksi on niin vaikeaa puhua syvemmin kirjoitustyöni aiheesta, mutta muskettisoturi-fanfictionia se ei ole siitä huolimatta, että ammentaa huomattavan paljon Dumas'n luomasta maailmasta. En puhu autenttisesta historiasta, koska sellaistahan ei ole. On vain tulkintoja, jotka on perusteltu hyvin tai vajavaisesti. Dumas'lla oli avustajanaan historian professori. Lisäksi hänen muskettisoturitarinansa (puhun monikossa, koska Kolme muskettisoturia on vain trilogian ensimmäinen osa, sen lisäksi on suomennettu yksi feikki-Dumas ja kaksi Paul Févalin "fanfiction"-tarinaa) perustuvat Gatien Courtilz de Sandrasin romaaniin Mémoires de Mr. d'Artagnan, jonka tämä entinen muskettisoturi kirjoitti vuonna 1700. Project Gutenbergin lisäksi kirja löytyy ainakin Ranskan Amazonilta edullisena pokkariversiona.

Aivan kirjoittamiseni alkuaikoina Jussi nosti esille kysymyksen, pitäisikö historia-alan ihmisen ylipäätään kirjoittaa historiallista fiktiota? Olen itse ainakin pyrkinyt alistamaan yksityiskohdat tarinalle, niin teki myös Dumas. Kaikkihan me "tiedämme", että Tréville oli kuninkaan muskettisotureiden (eivät olleet armeijan yksikkö, vaan kuninkaan oma kevyen ratsuväen osasto, joka toimi majesteetin henkivartijoina tämän lähtiessä palatsista muualle - mutta osallistuivat silti myös sotiin, kun kuningas niin päätti) kapteeni, mutta näin ei todellisuudessa ollut vielä niinä vuosina, joihin Kolmen muskettisoturin tapahtumat sijoittuvat... Ja niin edespäin.

Sen sijaan mitä ilmeisimmin kuninkaan musketöörit olivat juuri niin hulluja (Jussin sanoin nuoria kuumakalleja) kuin kirja antaa olettaa. 17 vuotta oli tavallinen ikä saada ylennys muskettisoturiksi (kaartin kadetit saattoivat olla 14-vuotiaita). Kun yhdistetään teinipojat, aseet, pieni ja epäsäännöllinen palkka, mielekkään tekemisen puute, sekä heistä kiinnostuneet naiset, mitä saadaan lopputulokseksi? Esim. Athoksen todellinen esikuva kuoli kaksintaistelussa oltuaan muskettisoturina vasta kolme vuotta.

ATC Un pour tous et tous pour un on samaa "sarjaa" vuodelta 2011. Siinä olen hyödyntänyt kuvaa kirjanmerkistä, joka tuli Jean-Christian Petitfilsin kirjan Le Véritable d'Artagnan mukana Ranskan Amazonilta. Kortin nimi on suomeksi Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.:) En ole vielä ehtinyt lukea läheskään kaikkea, mitä lukulistallani on. Näitä ranskankielisiä olen aloitellut, lisäksi Odile Bordazin kirjaa Sur les chemins de d'Artagnan et des Mousquetaires, jonka hankin matkaltamme vuonna 2007 Vincennes'n linnan museokaupasta. Silloin kuvittelin vain täydentäväni kokoelmaani, mutta tulinkin sitten palanneeksi vanhan intohimon pariin.

Olen vuosien aikana kerännyt muskettisotureista kertovia kirjoja, vaikken ole mikään aktiivikeräilijä. Juuri tätä kirjoittaessani huomaan, että Edmond Rostandin Cyrano de Bergeracin, Arturo Pérez-Reverten Yhdeksännen portin ja Umberto Econ Edellisen päivän saaren lisäksi "oheiskokoelmaani" (= muut kuin suoraan muskettisotureista kirjoitetut tarinat) pitäisi lisätä Pierre Pévelin Kardinaalin miekat jatko-osineen.

Suomennettu muskettisoturi-trilogia:
Kolme muskettisoturia (useita painoksia, joku kuvitettukin)
Muskettisoturit seikkailevat jälleen
Muskettisoturien viimeiset urotyöt osa 1 ja osa 2

Lisäksi Dumas'n nimissä julkaistu, muttei Dumas'n itsensä kirjoittama:
Viimeinen muskettisoturi

Paul Févalin kirjoittamat:
Salaperäinen ritari
Rautanaamion pako

Ps. Seuraamalla tägiä historiallinen tulet nyt ja jatkossa löytämään aihepiiriin liittyvät kirjoitukset tästä blogista.

ATC Renaissance songs -setti

1/4 Le roi fait battre tambour - ranskalainen kansanlaulu. Kuningas ylistää markiisin vaimoa kauniiksi, ja kysyy, voisiko maata tämän kanssa. Markiisi toteaa, että kostaisi, ellei kyseessä olisi kuningas. Tämän säkeistön jälkeen tarina jatkuu siten, että markiisi luovuttaa vaimonsa kuninkaalle vastineeksi Ranskan marsalkan arvosta. Markiisitar vastustelee kuninkaan makuukamariin menoa. Kuningatar lähettää kukkasia, joiden tuoksu surmaa markiisittaren. Tämän haudalle kuningas kaiverruttaa sanat "Hyvästi, kaunis markiisitar".

Laulun tarina on kiehtova tragedia, joka käsittääkseni kuvastaa jossain määrin todellisuutta. Lukuun ottamatta sitä seikkaa, että aviomiehet paremminkin saattoivat haikailla kuningasta vaimonsa rakastajaksi. Muistelen, että mme Pompadourin lisäksi hänen miehensä ja sukunsa olivat erittäin myötämielisiä ajatukselle. Kun aatelisvaimo oli synnyttänyt perillisen, hän oli periaatteessa vapaa pitämään rakastajia. Naisen neitsyys naimisiin mennessä oli sitä vastoin erittäin tärkeää, joskin Boccaccio on pannut Decameronen nuoret pohtimaan asiaa siltä kannalta, että neitsyys avioon astuessa on erittäin harvinaista.

Joka tapauksessa rakastajien tai rakastajattarien pitäminen ei aina ollut niin yksinkertaista, kuten Louis de Bussy d'Amboisen tarinasta voi oppia. Bussy d'Amboise on myös eräiden Alexandre Dumas'n hugenottisarjaan kuuluvien kirjojen traagisen rakkaustarinan sankari. Ja täytyy vielä muistaa, että Ranskassa kuoli kaksintaisteluissa renessanssiajan lopulla n. 500 aatelismiestä vuodessa. Tietenkään kaikki kaksintaistelut eivät silti koskeneet naisia.

Kaikkien korttien kuvat ovat tauluja 1600-luvulta, vaikka laulut ovat edelliseltä vuosisadalta. Le roi fait battre tambourin ajoituksesta en tosin ole varma.

2/4 Now o now I needs must part / Frog galliard - John Dowlandin madrigaali, joka tunnetaan noilla molemmilla nimillä. Dowlandin lyriikat ovat niin runollista tekstiä, etteivät minulle täysin suomeksi aukea (= luen ja ymmärrän ne englanniksi, mutten osaa kääntää). Enkä ole varma, mitä Frog galliardin sanoista pitäisi päätellä. Yleensä kuolema tarkoittaa madrigaaliteksteissä orgasmia. Sävel on mielestäni jotain aivan muuta kuin menetetyn rakkauden kaipuu, jonka tekstistä voi suoraan lukea. Jos jollakulla on tarjolla tulkinta tästä laulusta, kuulisin mielelläni!

Joka tapauksessa olen Frog galliardia kuunnellut aina välillä ties kuinka kauan kyllästymättä siihen vielä kertaakaan. Ihastuin renessanssiajan populaarimusiikkiin teini-iässä. Toisaalta kun jokin kappale on kestänyt aikaa 500 vuotta, kuinka siihen voisikaan noin vain kyllästyä? Näin aikuisena arvostaa vain entistä enemmän Dowlandin neroutta säveltäjänä ja sanoittajana.

3/4 Belle qui tiens ma vie - Thoinot Arbeaun eli Jehan Tabourotin pavane, josta on tehty myös ainakin branle-sovitus. Yksi sävel voitiin sovittaa useammaksi tanssiksi varsin yleisesti. Käsittääkseni Belle qui tiens ma vie on ollut jonkinlainen superhitti Ranskassa. Niin tai näin, ainakin se on suosittu vielä 500 vuotta valmistumisensa jälkeen.

Äärimmäisen ihanassa, herkässä ja romanttisessa sanoituksessa on myös ruumiillisemman romantiikan puoli läsnä: "Kuolen, pieni enkelini, kuolen sinua suudellen". Tässä ensimmäisessä säkeistössä vasta puhutellaan "kaunokaista, joka omistat elämäni". "Silmiesi vankina, olet ihastuttanut sieluni viehkeällä hymyllä. Saavu pian pelastamaan minut tai minun täytyy kuolla."

4/4 Come again - John Dowlandin madrigaali. Tämä on yleisesti ruumiillista rakkautta ylistäväksi tunnistettu laulu jo nimeä myöten.;) Eikä 1500-luvulla tunnuta tehdyn eroa romantiikalla ja seksillä, tästäkin löytyy molempia. Nykyään lauletaan "heiluta persettä, beibi", Dowland puolestaan halusi "nähdä, kuulla, koskea, suudella ja kuolla, kanssasi jälleen miellyttävimmässä yhteisymmärryksessä". Sanoitus lisäksi toimii häkellyttävällä tavalla yhteen sävelmän rytmin kanssa.

ATC Menneisyys

ATC nimeltä Menneisyys valmistui eilen satunnaisena inspiraationa. Nimensä se sai siitä, mihin itse piiloudun maailmalta. Samalla ajattelin ylipäätään vintage-innostusta ja erilaisia historian elävöittämisryhmiä. Ihmisellä on henkisiä pakopaikkoja. Mitä olisimme ilman niitä? Ennen kuin hoksasin kirjansivusta tekstin pilvenhattaroista, runo oli varsin ahdistava. Alkulause tekee siihen kevyemmän tunnelman, vie ajatukset henkiseen pakoon äärimmäisen paon sijaan. Toisaalta menneisyys voi myös olla pakenemisen syy.

En ole tyytyväinen skannerin tapaan toistaa värejä tässä kortissa, enkä saanut niitä kuvankäsittelyllä paranneltua tämän enempää. Tämä nimenomaan verrattuna siihen, miten kuva toimii alkuperäisen kortin esittämisessä, ei kuvana sinänsä. Kuvana itsessään tämä on hyvä, muttei toista alkuperäisen kortin sävyjä riittävästi. Taustana on vesivärilaveerattua kirjansivua, jota oli vielä hieman jäljellä. Täytyy jossain vaiheessa tehdä uusi erä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

ATC Meidän kurjien elämä

Tässä ATC:ssä halusin tehdä kokeilua kuparilankaa ja tekstiiliä yhdistämällä. Taustana on vanhasta ja paljon käytetystä flanellipaidasta leikatun hihan kappale. Siihen olen ommellut kiinni kuparilangasta väkertämäni kuviot. Tekstit löytyivät jälleen muita projekteja varten leikkaamastani kirjansivusta. Pimeänä aikana saa helposti ahdistavampiakin inspiraatioita, mutta toivottavasti tästä välittyy myös jonkinlaista toivoa. Jälleen loppuvuoden 2011 satoa.

ATC Loppumisen malja

Loppumisen malja lähti liikkeelle muita tarkoituksia varten leikkaamani kirjansivun jämistä. Sieltä nousi esille tuollainen runo. Tämä ATC syntyi syksyllä 2011 kirjoittamisen ohessa, käsien kaivatessa muutakin tekemistä kuin läppärin näpyttelyä.

ATC Juhannus - elämän juhla

Juhannus - elämän juhla päättää sarjan Kansantarut / Vuoden kierto, ja on sen osa 4/4. Tämä oli jostain syystä hankalin kortti inspiraation puolesta, vaikka rakastan kesää. Ehkä juuri siksi tuntui vaikealta ilmentää kesän myyttistä olemusta. Kortti valmistui syksyn 2011 puolella, mutta blogipäivitykset jäivät kirjoittamisen jalkoihin. Näin ankarien talvipakkasten aikaan osaa iloita alkaneesta valoisasta kaudesta. Pimeys oli kovin väsyttävää. Aurinko, lämpö, elämä, toivo. Tuollaisia ajatuksia korttiin sisältyy.

perjantai 3. helmikuuta 2012

ATC Revontulet 1 ja 2


Revontulet 1/2 ja 2/2 valmistuivat tänään Postcrossing-sivuston foorumilla järjestettyyn round robiniin, jonka aiheena oli postiteema. Inspiroiduin näistä kahdesta postimerkistä tekemään akryylimaalaukset. Ensimmäisen kortin alareunasta on skanneri leikannut pienen palan pois, siinä on oikeasti vastaava reunus kuin toisessa.